Olen syönyt!

Mm, vohveleita, mm.

Vatelmahilloo, kermavaahtoo ja vuohenjuustoo mmm. Viimesen vohvelin kohdalla heitin lusikallisen (plus itse lusikan) kermavaahtoa päälleni. Se laski hienosti liukumäkee pitkin koko etumustani ja tahras niin paidat ku housut, reipas tyttö.

mm, hampparia, mm.

Tänää tehtiin homemade hamburgereita joista tuli makoisia. Omnomnomnom.

Kamunaa

Valmistaessani ruokaa olen suurien linjojen ystävä. Tätä voidaan kutsua myös touhottamiseksi. Voin yhtäkkiä heilua jauhojen kanssa keskellä olkkaria, tai heittää juuston läpi koko kämpän jos innostun vähän liikaa. Näin olen myös tehnyt. “Ei se oo nii justiinsa”. Tässä piileekin ruoanlaiton suurin ilo, näperrys ja täydellisyys ei oo mun juttu. Tein tänään myös mudcakea eli mutakakkua (ruotsin kladdkaka on paljon kuvaavampi, alan kutsua tätä tahmakakuks). Palloilin vähä margariinillä joka lopuks laskeutu polvelleni seistessäni. Oon siis onnistunu kahden päivän aikana sotkemaan kahdet housut syödessäni tai valmistaessani ruokaa.

Ois ehkä kannattanu antaa jähmettyä ennen kippailua. Näyttää hämäävästi kasalta norsun jätöksiä. Onneksi merkitsevä tekijä ei ole näkö, vaan MAKU!

Katottiin tänään myös Pixarin Up – kohti korkeuksia, joka oli söpö mut välillä olin vähä hämmentynyt. Heti alussa näytetään miten se josta tulee elokuvan päähenkilö, vanha setä, ja sen vaimo maalaa lastenhuoneen seiniä ja sit ne onki seuraavaks lääkärissä ja saa ilmeisesti tietää että ne ei voi saada lapsia ja öö no okei. Sit ekaan varttiin mahdutetaan myös tän vaimon kuolema. Vaimo kuolee toki vanhuuteen, mut se vanha setä on ihan maansa myynyt ja surullinen ja silittelee niitten yhdessä nikkaroimaa postilaatikkoa. Alun jälkeen homma menee sit hilpeemmäks ku pullee pikkupoikia ja värikkäät linnut astuu näyttämölle. Ja ilmapallot. Mikään ei piristä niinku pulleet pikkupojat ja värikkäät ilmapallot.

http://www.pixar.com/featurefilms/up/

Torstaina oli ainejärjestön varastontyhjennys, joka kulki “selviytyjät”-teemalla. Meidät jaettiin kahteen joukkueeseen joissa suoritettiin eri tehtäviä. Itse säntäilin joukkueenjohtajan asemassa ympäri pihamaata hakemassa aitaan solmittua t-paitaa. Oli hauskaa, mut eilinen aamupäivä ei sitte ollu niinkään hauska. Oloja oli.

Onnistuin kuitenki ryhdistäytymään hörppimällä kahvia ja pelaamalla Wiin golf-peliä kun M, M, J ja P tuli kyläilemään. Golf ei tosin ollu yhtään mun laji, svingasin koko ajan joko liian kovaa tai liian hitaasti. Neljältä olikin tän vuoden ensimmäiset spex-harkat, ja kävin kurkkailemassa menoa vaikken ookkaan vielä ihan varma osallistumisestani.

Illaksi mut ja Eemeli oli kutsuttu peli-iltaan Mustasaareen. Syötiin tortilloita ja pelattiin Dominionia, josta mulla ei aiempaa kokemusta ollut ollenkaan. Kyseessä on siis eräänlainen korttipeli jossa kerätään pisteitä erilaisia toimintoja suorittamalla. Tää voitti vuoden 2009 aikuisten lautapeli-tittelin. En osaa selittää pelin kulkua sen paremmin, mutta hauskaa se oli. Pakko ehkä ostaa tää itellekin! Täältä voi lukea lisää  Dominionista.

Nyt mun selkä on död. En tiiä mikä siinä on vikana, oon ehkä riuhtonu ja riehunu liikaa.

Toissapäivänä joulukinkku, tänään joululahjoja! Oltiin sovittu Eemelin kanssa jo ennen joulua ettei osteta toisillemme joululahjoja, vaan ostetaan puoliksi wii-konsoli ja siihen marraskuussa ilmestynyt Super Mario Bros peli. Ei viitsitty kuitenkaan hötkyillä asian kanssa, ku joulukuussa riitti muutenkin ostettavaa. Tänään kuitenkin päätettiin hakea ne hellään huomaamme, vielä ku konsolin sai sopivasti alennettuun hintaan.

Nyt oonki sit ollu koko illan super(mario)innoissani! Aivan huippu peli! Konsolin mukana tuli toki myös sports-peli, muttei olla vielä edes kokeiltu sitä ku toi Mario oli niin koukuttava. Huikeet värit ja hienot maailmat ja ai että! Tosi hienoo on myös se, että pelissä on selvästi vaikutteita aikaisemmista Super Marioista joita pelailtiin jo penikkana Nintendo 8 bittisellä. Niissä tosin Mario pysty korkeintaan olla tulikukka-Mario, sammakko-Mario ja superlento-Mario, nyt tässä on esim. Pingviini-Mario(!!), ja propelli-Mario.

On myös mahdollista pelata nelinpeliä, jolloin saa valita Marion ja Luigin lisäks kahesta söpis-sienestä

Ainut ongelma on että villiinnyn vähä liikaa pelatessani ja heilun ku hullu heinämies. Oon onnistunu jo esimerkiksi potkaisemaan itseäni polvella päähän. Eemeli lähti taas yövuoroon, ja kyseli jos haluun kokeilla vielä Sportsin nyrkkeily-peliä ennenku painun pehkuihin. Tultiin kuitenki yksissä tuumin siihen tulokseen että luultavasti onnistuisin vetämään itteeni turpaan touhottaessani, ja E löytäis mut sit aamukuudelta töistä tullessaan olkkarin lattialta veri- ja hammaslammikosta.

Ahh, nuo ihanat viiksiniekat, en malttais edes mennä nukkumaan.

Viikonloppu meni osittain vähä surkeesti Kokkolassa. Oon analysoinu tilani ja tullu siihen tulokseen että mulla on Chihuahua-syndrooma (oma tieteellinen tutkimus); kuvittelen olevani joku suurempiki sheeferi tai chow chow (maailman söpöin koira btw) ku nautin alkoholipitoisia juomia, vaikka oikeesti oonki koirakoossa laskettuna chihu = ei hyvä.

Virheellisten laskutoimenpiteiden seurauksena perjantai meni jotain ihan muuta ku putkeen. Löysin muun muassa just äsken köllötellessäni sohvalla desperate housewivesia kattoen sellasen soman 20 cm rivistön mustelmia oikeen jalkani ulkoreidestä. Hmm. Nyt oon tosin kokenut parannuksen ja vannonut osaavani käyttäytyä jatkossa, enkä toilaile ihan noin rankasti.

Mut oli ihan kivaaki, katottii leffaa lauantaina (samalla ku vastaanotin kuittailut edellisillan toilailuista) ja sunnuntaina pelailtiin Hennan kaa Scrabblee.

Eilen tehtiin sit paluu Vaasaan, Eemelillä alko ekat yövuorot ever eilen illalla klo. 22. Koska en oo nukkunut ainuttakaan yötä yksin tässä kämpässä, en saanu nukuttua muutamaa tuntia enempää koko yönä. Syynä siihen oli että muutenkin yliaktiivinen mielikuvitukseni lähti laukkaamaan ravihevosia lujempaa heti ku painoin pienen pääni tyynyyn, ja kuvittelin kaiken maailman scenaarioita murto- ja murhamiehistä. Jos jatkan samaa tahtia saatan olla suht väsyny kahen viikon päästä ku Eemelin yöhugit loppuu!

Tänään oon käyny luennolla heittämässä mukillisen kahvia pitkin auditorion lattioita, voin kertoo että oli hienoo ryömiä penkkirivistöjen välissä pyyhkimässä sotkujani.

Tän lisäks oon tehny tacopiirakkaa, josta tuli tosi hyvää.

Njam

Kohta alan harjotteleen nukkumista. Sitä ennen mun pitää vielä muistaa laittaa joulukinkku jääkaappiin. Itsehän olen tietoinen että jouluaatosta on jo vierähtäny se kuukausi, mut Eemelillä tais olla erilainen käsitys. Tästä syystä ollaan paistettu tänään 5 tuntia kinkkua. Houhouhou, ja sillee.

On ollu aika loistokas viikko! Maanantaina käytiin Eemelin kanssa vihdoin kattomassa Avatar 3D:nä, ja oli kyll huikea! Ensimmäinen näkemäni kolmedee, enkä ton jälkeen haluis kattoo tavallisia leffoja ollenkaan. Etukäteen tosin pelkäsin että alan huuteleen siellä jos eläydyn vähä liikaa (kuten saatto käydä kerran Muumion paluuta katellessa leffateatterissa..), mut onneks onnistuin pitään suuni supussa. Väistelin kylläki jotain helikoptereita, mut ihan istuma-asennossa kuitenki!

Kuulin että USA:ssa on vaivuttu depressioon Avatarin jälkimainingeissa; ihmiset ei haluis enää asua planeetta Telluksella, vaan muuttais paljo mielummin Pandoralle missä luonto laulaa ja puut kuiskii salaisuuksia. Enkä ihmettele yhtään tätä reaktiota, muuttaisin itekki niihin maisemiin vaikka tältä istumalta!

Eilen tuli tulokset tilastotieteiden tehtävästä ja tentistä. Yllätyksekseni sain molemmista hyväksytyn, joten nyt ei tarvi hetkeen olla missään tekemissä kyseisen aiheen kanssa. Käytiin parin kaverin kanssa juhlistamassa tuloksia kevään ensimmäisillä laskiaispulla-kahveilla, nam!

Eilen illalla ja tänään päivällä ollaan käyty kävelemässä ympäri lähitienoota. Artikkelissa esiintyvät kuvat ovat tämänpäiväiseltä kävelyltä.

Viime viikonloppuna olin muuten ensimmäisellä kriisipsykologian kurssillani, joka poikkes aika rankasti aikaisemmista kursseista joihin oon osallistunu. Perjantai-iltana meille esimerkiksi esiteltiin erästä terapiamuotoa; Luennoitsija otti yhden meistä opiskelijoista koekaniiniksi, ja onnistu noin puolessa tunnissa alentaan huomattavasti tän koekaniinin negatiivisia tuntemuksia koskien hänen traumaansa. Ällistyttävää.

Huomenna on ensimmäinen täysin vapaa päivä pariin viikkoon, viime viikonloppukin kun tosiaan meni kokonaan luennoilla istuen. Ihanaa saada nukkua niin pitkään kun unta riittää! Huomenna iltapäivällä onkin sitten tarkoitus kääntää kompassi kohti Kokkolaa.

Lauantaina käytiin Hennan kanssa kattomassa KUF:in uudenvuodenrevy, Rakådantta, Jungsborgilla. Rakådantta oli “gårr bra”, varsinki musiikki. Michael Jacksonin Thrilleristä tehty versio oli huikee. Sketseistä ykköseksi nousi “Aurinkokuningas” Tammisen imitaatiot, ja evoluutiosta kertova pätkä.  Nostalgisoitiin myös vähän niitä aikoja ku ite pyörittiin saman lavan kulisseissa ja jännitettiin lavalle nousua.

Lumi tarrasi oksiin tahmeilla tassuillaan

Sunnuntaina ennen Vaasaan paluuta käytiin vielä jääkarhuilemassa lähimaastossa. Oli aivan mahtava ilma, pakkasta vaan joku -5 ja aurinko porotti täydeltä taivaalta.

Valloitettiin Roskaruka

Jos uskois urbaanilegendoihin kengistä puhelinlangoilla, ni käytiin myös gangstereitten hoodeilla

Luultiin että keittiöremppa olis suht paketissa ku tultiin takas Vaasaan, mut homma oliki ihan kesken, ja koko kämppää peitti söpö pölykerros ja uuni asusti olohuoneessa. Ruoanlaitto mahikset on ollu siis suhteellisen rajalliset, joten ollaan ryystetty mikrokeittoja alkuviikko. Voin kertoo että Campbellin kantarellikeitto on kamalinta kuraa mitä oon ikinä maistanu. Huomenna homman pitäis kuitenki onneks olla valmis.

On tässä rempan venymisessä silti ollu hyvätki puolensa; oon saanu tehtyä tilastotieteiden tehtävän ja luettua samaisen aineen tenttiin ollessani koululla evakossa.

Sunnuntaina käytiin pulkkamäessä yhdeksän hengen poppoolla. Söin suunnilleen 5kg sitä lunta, koska en tajunnut pitää suuta kiinni laskiessa. Silmät tosin kyllä oli kiinni. Syötiin lumen lisäksi myös pipareita ja juotiin kaakaota laskujen välissä.

jouluruusu

Maanantaina pelattiin tuntikausia pidroa erilaisissa kokoonpanoissa. Huumorin taso oli arveluuttavaa, tästä esimerkkinä mainittakoon että Hennan kamerasta löytyy viitisenkymmentä kuvaa joissa soitan ilmaurkuja Davy Jonesina.

Prinsessa pelikorteilla kelpaa pelailla

Ässä hihassa

Tänään käytiin Hennan kanssa jäätyilemässä jäällä. Lämpötilat oli kaikkea muuta kuin lämpimät, pakkanen paukku -20 kieppeillä, mutta oltiin onneksi varustauduttu kunnon vaatetuksella.

Kaislat kumartelivat kaamoksen keskellä

Frosten

Ripset jääty kiinni toisiinsa, hiuksiin muodostui hallaa ja ripsarit levis ympäri poskia; oli aika palata kotiin

Uudenvuodenaatto meni rauhallisissa merkeissä siideriä siemaillen ja raketteja paukutellen. Kaverilla oli järkyttävät määrät raketteja, joten niiden kanssa vierähti tovi jos toinenkin,  siitä huolimatta että ulkona olikin hyytävän kylmä ja varpaat kipristelivät kylmästä vaikka olin varustautunut kolmella parilla sukkahousuja.

Caboom!

Raketti-ankeriaita

Keskiyöksi hankkiuduttiin Eemelin kanssa torille ihailemaan kaupungin tarjoamia raketteja. Olivathan ne toki näyttävät, mutta vielä pari vuotta sitten järjestetyt ilotulitukset olivat paljon siistempiä. Silloin ilotulituksiin oli myös yhdistetty musiikki, joka sitoi ilotulitukset tiettyyn teemaan, esim. Moulin Rouge-ilotulitus oli huikea sydän-raketteineen! Ilotulitusten jälkeen suuntasimme kotiin nukkumaan, yrittämättä edes ängetä baariin.

Eilen leikittiin tähtisadetikuilla Hennan kanssa.

Ihanaa uuttavuotta!

Nyt serkun 13-vuotis synttäreille!

Vaasaan satoi lunta vasta viikko ennen jouluaattoa. Olin jokseenkin innoissani, joten pompin heti rantaan fotailemaan auringon laskiessa jo kinosten taakse.

Sumusaari

Sitten olikin jo aika suunnata Kokkolaan joulunviettoon.

Koristeltiin pari viikkoa aikaisemmin leivotut piparit

Käytiin myös Hennan kanssa luistelemassa pari päivää ennen jouluaattoa, vaikkei luistelu tainnutkaan olla ihan sitä meidän ominta alaa. Oltiin tietysti varauduttu kuumalla kaakaolla ja pipareilla, eväät parantaa tunnetusti suoritusta puolella. Käytiin myös katsomassa joulukuvaelma kirkossa, jossa jeesusta esitti söpöin 7 kk vanha vauva.

Oon ilmeisesti keskittynyt niin paljon touhottamiseen etten oo tajunnu kuvailla lähes yhtään jouluaattona. Käytiin jokatapauksessa perinteiseen tapaan Kälviällä mummuvaarilla kahvilla ja pakettejenvaihdolla päivällä, mulle ja Eemelille mummu oli virkannut hienon valkosen liinan joka sopii hyvin keittiönpöydälle.

Kälviältä palattuamme kävimme hautausmaalla, ja sen jälkeen olikin jo iltaruoan aika. Kalle Ankas jul:in jälkeen jaettiin paketteja, ja itse joulupukkikin piipahti paikalla! Joulupukki näytti tosin aikalailla Jonakselta, mut se saattoi olla sattumaa. Sain paljon ihania lahjoja, niistä lisää myöhemmin.

Sunnuntaina, 27.12 palattiin Vaasaan koska Eemelillä jatkuivat työt jo maanantaina. Kidnapattiin Hennakin mukaan, sillä tarkoituksenamme oli käydä maanantaina koluamassa alennusmyyntejen tarjontaa. Aukialla oli tullut alennukseen mokkanahkainen biker-takki, jota himotin jo syksyllä. En raaskinut kuitenkaan sillon edes sovittaa sitä, koska hinta vähän kirpas. Se istu kuitenkin niin hyvin, ja hinta oli alentunut sen verran että koin lähes pakolliseksi kotiuttaa sen. Nyt kevät voi mun puolesta tulla vaikka huomenna. Paitsi etten oo kerenny vielä pulkkamäkeen, että vasta sen jälkeen kiitos.

Käytiin myös Henzun kanssa Spicesissä nauttimassa superhyvä lounas, ja iltapäivällä vihin uuden omenanvihreän blenderini käyttöön tekemällä suklaapirtelöä. Oli nam.

Tänään oon asunut koko päivän uudessa aamutakissani, Kjell Westön “Älä käy yöhön yksin”-kirjaa lukien. Oon myös tyhjentänyt keittiönkaappeja ens viikolla alkavan keittiöremontin alta.

Aamulla olin ihan varma että saisin sen miljoona asiaa aikaseksi tänään, tarkoituksena oli muun muassa väsätä vielä yksi taatanallinen tilastotehtävä ja aloittaa aineen kirjoittaminen.

Tänään oli sitäpaitsi viimenen pvä ku mun ikäryhmään kuuluvia possupiikitettiin opiskelijaterveydenhuollossa, joten aattelin käydä nauttimassa annoksen nasuja heti aamutuimaan. Saattaa toki kuulostaa siltä että oon ollu näin: “ai että, kaunis aamu ja loistavat hanget, hmm, taidanpa keksiä jotain hauskaa tänään… Nasupiikki, jepskukkuuhipheijaa!”

Todellisuudessahan piikit, rokotteet sun muut verenimemiset on yhtä kaukana mun intressipiireistä kuin palmut napapiiriltä. Menin kuitenki sit sinne, ja se hoitajatäti pääsi yllättämään mut piikittämällä kesken avautumiseni siitä miten oon kerran pyörtyny pelkästään katsoessani ku kaverilta otetaan verikoetta, joten se toimenpide oli vauhdilla ohi.

Sit oli tosiaan vuorossa seuraava kauhukohtaus: tilastotiede. Töntöntöntööööö. Aiheesta en ymmärrä vieläkään mitään, ja tällä kertaa tehtävän joutuu kirjoittaa koulussa koska siihen täytyy käyttää yhtä nörde-ohjelmaa joka löytyy vaan koulun koneilta, joten en voi viskellä vihkoja ja muita vempaimia yhtä laajasti ku kotona työskennellessä. Suunnitelmana oli lyödä ei-niin-viisaat päät yhteen parin kaverin kanssa jotta homma sujuis sutjakkaammin, muttei sekään auttanut asiaa. Vielä reilun kolmen tunnin kuluttua tilanne oli kuitenkin aivan sama kuin mitä aloittaessa: ei mikään.

Joten, marssin kotiinpäin, maha kurnien nälkää koska en ollut syönyt vielä klo. 15.30 mennessä mitään aamupalaa lukuunottamatta. Aattelin napata jotain sapuskaa lähi-Siwasta, jolloin huomasin lompakkoo kaivaessani että avaimet puuttuu. “Voikiitosäässkoiranpaskajessus”, ajattelin, ja avauduin kassaneidille.

Onneks Eemeli kuitenki lintsas töistä tuomaan avaimet ja pääsin sisälle mussuttamaan. Plus nukkumaan vähän koska vastoinkäymiset alko väsyttämään.

Asensin pupu-laastarin sen terkalta saadun ruman tilalle, paranee nopeempaa!

Koko käsi on alkanut sykähtelemään ja nykimään omia aikojaan, mut muuten ei oo vielä ilmenny kummempia sivuoireita. Koska oon vähän raukka ja säälittävä (höhö) niin saan myös syödä suklaata, lukee trendiä, plus juoda vähän granaattiomenasiideriä ja katsoa Pakoa.